Puolet petäjäistä…

Posted on

FM Mauri Junttila

Suomi oli niinä vanhoina aikoina, vähäisiltä pelloiltaan heikkokasvuinen, hallainen, soinen maa. Tuttuja olivat kato- ja nälkävuodet. Niitä koettiin toistuvasti.

Suuret kuolonvuodet” nimen saanut nälkäkatasrofi oli ollut vuosina 1695-1697. Eräiden tietojen mukaan silloisesta pienestä Suomen kansasta kuoli 1/3 nälkään ja tauteihin. Silloin, oli ollut useana vuotena hallaa. Ihmisiä lähti liikkeelle kerjäämän ruokaa. Mutta, hallaa oli silloin ollut laajoilla alueilla. Kerjäläislaumat kuljettivat mukanaan vaarallisia kulkutauteja. Nälkäisillä ihmisillä ei ollut vastustuskykyä. Esimerkiksi lavantauti, punatauti, ruokamyrkytykset, vatsakatarrit tappoivat paljon.

Suomea koetelleet ns. suuret kuolonvuodet olivat seurausta niiden aikojen maapalloa ja suurta osaa Eurooppaa kohdanneista ilmastonmuutoksista. Niinä ankeina aikoina elettiin muutamia satoja vuosia kestäneen ns. pienen jääkauden jälkiaikoja.

Ilmastomuutoksen nähtiin olleen seurausta useista lähes samanaikaisista suurista tulivuoren purkauksista. Ilmaan oli syöksynyt valtavat määrät rikkiä, nokea ja muita saasteita sekä paljon pölyä. Ne heijastivat auringon valon ja lämmön taikaisin avaruuteen, niiden saavuttamatta auringon lämpöä kaipaamaa maapallon pintaa.

Niinä aikoin Suomi oli osa Ruotsia. Tukholmassa oli huomattu suuri hätä, mutta valtion avustustoimet olivat olleet vain avuttomia toimenpiteitä. Heikkoja viljasatoja oli saatu niinä aikoina myös Ruotsissa ja Baltiassa.

Eurooppaa koetteli kylmyys. Niiltä ajoilta on esimerkiksi hollantilaisten taitelijoiden maalauksia, joissa ihmisiä luistelee kanavien jäillä talvimaisemissa. Voimme uskoa, että ns. pieni jääkausi huonoine maatalouden satoineen oli koetellut suuria alueita.

Niinä surullisten nälkävuosien aikoina ihmiset Suomessa olivat ottaneet avuksi luonnonheinää, vesiruohoa, rikkaruohoja, jäkälää, sammalta, puiden vuosikasvaimia ja tärkeän hätäleivän, pettuleivän. Siihen oli käytetty männyn kuoren alta nilasta jauhettua jauhoa ja pientä määrää viljaa. Vaivansa oli ollut nälkäisille ja sairaille ihmisille männyn nilan keräämisestä, kuivamisesta ja jauhamisesta jauhoksi.

Suurten kuolonvuosien aikaan oli esiintynyt kannibalismia. Ihmiset söivät toisian. Oli ollut sitäkin, että olivat jopa surmanneet toisiaan ruuaksi.

Huono jatkui edelleen ihmispoloisille. Sittemmin Suomea koetellut isoviha nimen saanut sota (vv. 1714-1721) elettiin osana vuosien 1700-1721 suurta Pohjan sotaa. Isoviha surmasi suuret määrät suomalaisia. Venäläiset kasakat ja sotilaat hävittivät perusteellisesti Suomea. Puhtuttiin kansanmurhasta.

Sotien myötä siirryttiin 1700-luvulle. Siitä puhuttiin valistuksen ja hyödyn aikakautena. Englannissa käynnistyi höyryvoiman hyödyntäminen. Se toi mukanaan ns. teollisen vallankumouksen. Höyrylaivojakin alkoi liikuskella.

Myös maatalous alkoi kehittyä tuottavammaksi. Esimerkiksi Turkuun perustettiin Suomen Talousseura vuonna 1797. Sillä käynnistyi tärkeä neuvontatyö elintärkeään maatalouteen. Se oli ollut myös merkittävää, että aloitettiin rokotukset isoarokkoa vastaan jo Suomen sodan (vv. 1808-1809) aikoihin.

Turkuun perustettu Suomen Talousseura. Se teki ansiokasta ja tärkeää työtä maatalousneuvonnan parissa. Ouluun perusteettin Talousseuran alakonttori vuonna 1828. Talousseurain neuvontatyössä opetettiin nauriiden ja lanttujen syöntiin tottuneita suomalaisia paneutumaan perunanviljelyyn. Eli alkaa kasvattamaan ja syömään lyhyen kasvukauden tarvitsevaa, kasvultaan satoisaa perunaa. Suomen Talousseuralla oli ollut verkosto, jonka kautta jaettiin siemeniä. Verkostossa oli ollut esimerkiksi pappiloita ja kartanoita.

Seuraava katojen aika elettiin 1860-luvulla. Silloin oli kuollut nälkään ja sairauksiin yli 150 000 väestöstämme. Puhuttiin ”suurista nälkävuosista”. Pahoja katovuosia oli ollut myös esimerkiksi vuosina 1810 ja 1830 sekä 1850.

Suuret nälkävuodet” nimen saanut Suomea kohdannut västökatasrofi oli nähtävästi ollut pitkäaiakainen tapahtuma. Se oli ollut ehkä yli kymmenen vuoden periodi? Se oli koetellut kovinkin erilailla Suomen eri osia. Pohjois- ja itä – Suomessa oli hallaa ja katoa ollut jo 1850-luvulta lähtien.

Kestoltaa pitkäaikainen tapahtumien sarja se oli ollut. Jo, vuonna 1857 kävi paha kato Pohjois-Suomessa, samoin vuonna 1862. Sama kurjuus oli toistunut vielä vuonna 1865. Elokuun puolessa välissä 1865 kaikki oli vielä näyttänyt hyvältä, mutta 2.8.1865 oli ollut kovaa hallaa. Se oli tuhonnut viljan laajoilla alueilla. Niinä aikoina viljan lisäksi saatiin heinääkin vain heikosti. Vuoden 1866 kesä oli ollut sateinen.

Ikävää sekin, kun peruna ja muut juurekset mätänivät peltoon märkyydessä. Tuleva vuoden 1867 talvi oli ollut pitkä ja ankaran kylmä. Esimerkisi Etelä-Suomessa oli ollut paksulti lunta vielä toukokuun alkupuolella. Kevätkylvöt myöhästyivät. Karjan rehusta tuli paha pula. Elokuussa 1867 tuli jo hallaöitä. Syyskuun 3. päivänä tulivat yöpakkaset. Ne olivat hävittäneet viljan melkein kokonaan. Tämän jälkeen oli ollut vielä hallaöitä, jotka tuhosivat loputkin viljat. Syyssateet tuhosivat perunasadon.

Vuonna 1868 kevätkylvöt päästiinkin sitten jo tekemään ajoissa, ja satokin onnistui. Huonoa se, kun suuret kerjäläislaumat levittämät kulkutauteja. Ne tappoivat suurin määrin heikkokuntoisia ihmisiä. Alkuvuonna 1868 saavutettiin ns. suuret nälkävuodet periodoin kuolleisuuden huippu.

Suomalainen elokuva Ruusu ja Kulkuri vuodelta 1948 kertoo liminkalaisesta suurilla maailman lavoilla esiintyneestä laulutaiteilija Abraham Ojanperästä (s. Liminka 1856 k. Liminka 1916). Hänestä kertovassa elokuvassa vielä kapaloikäinen Abraham joutuu kokemaan nälkävuosien kauhuja. Mutta, elämään pieni poika jäi ja hänestä tuli aikuisena merkittävä laulaja. Myös, tämä elokuva kuvaa omalta osaltaan Pohjois – Pohjanmaalla raivonnutta nälkävuosien katasrofia ja nälänhätää.

Suuret nälkävuodet” katasrofi tapahtui maamme ollessa Venäjän autonomia. Niinä aikoina maataloutemme oli ollut jo paljon kehittyneenpää kuin noin 170 vuoden takaisen ”suuret kuolonvuodet” nimen saaneen väestökatasrofin aikana. Mutta, huonoa se, kun Suomen leipäviljan varmuusvarastot olivat olleet kovin olemattomia vuosia kestäneille kadoille, pitkälle katovuosien periodille.

Olisiko nähty huonoa viinan kotipoltto? Tärkeää leiväviljaa valmistettiin viinaksi. Talonpojat olivat tehneet sitä myyntiin siksi, koska siten saatiin enemmän rahaa. Viinan kotipoltto kiellettiin vuonna 1866. Viinan valmistamisoikeus meni valtiolle, mutta viljasta tehtiin valtionkin  viinat. Monissa Itämeren maissa ohran tie oli valmistua olueksi, vaikka olisihan sille ollut tarvetta ohraleipänä ja karjan rehuna.

Suurin syy ”suurten nälkävuosien” väestökatasrofille löytyy Suomen senaatista. Sitä voidaan osoittaa syyttävällä sormella. Sen toiminta hädänalaisten ja nälkäänäkevien auttamiseksi oli ollut  olematonta. Suomen senaatti ummisti korvansa ihmisten hädältä. Se sulki silmänsä hädänalaisten suomalaisten näkemiseltä.

Esimerkiksi Venäjän arojen ”Mustan mullan” alueilla olivat jo silloinkin satojen vuosien perinteet viljankasvattamisesta ja leipäviljakaupasta. Suuret määrät myyntiin menevää viljaa olisi ollut siellä silloinkin. Ne olivat vain odottaneet siellä  suomalaisia viljanostajia.

USA:n hedelmällisillä preerioilla oli valtavia viljapeltoja ja valtavia viljavarastoja jo silloin. Maailman suureen viljakauppaan kasvattivat rahan perään ja arvon – ymmärtävät yhdysvaltalaiset silloinkin. Ehkä, USA:n vuosien 1861-1865 sisällissota oli ollut vaivansa ja häiritsevä tekijä?

Saivathan he  vaihdettua viljalla tarvikkeita sisällissotaansa varten. Varmaan sieltä lähti silloinkin viljalaivoja maailman merille? Olisi varmaan joku viljalaiva purjehtinut myös Suomeen?

Eivät ns. hätäaputyöt ole ehkä olleet täysin tuomittavia. Paljon on tehty maanteitä Suomeen hätäaputöillä. Niillä on kuivattu soita ja kanavoitu turhan märkiä peltomaita.

Paljon tekivät kylläkin väärää, suurten nälkävuosien aikana, hätäaputöillä. Ne olivat otollisia kulkutaudeille. Oli ollut sitä, että ihmisiä meni hätäaputyömaille ”kuolemaan kulkutautiin” ja sitten tulla haudatuksi suuriin joukkohautoihin – tuntemattomina nälän ja tautien uhreina.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_kuolonvuodet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Silkko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Talousseura

http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=3364

http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/N%C3%A4yttelyt/Saa%20ja%20ilmasto.pdf

http://www.suomela.fi/piha-puutarha/Puutarhanhoito/Kurkistus-menneeseen-Vanha-pappilan-puutarha-heratettiin-henkiin–50347

Kerjäläisiä maantiellä// Robert Wilhelm Ekman (1860).

Kerjäläisiä maantiellä// Robert Wilhelm Ekman (1860).


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

37 + = 47