Suomen sota vuosina 1808-1809

Posted on

FM Mauri Junttila

Suomen sota

Suomen sota nimen saanut sota käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1808-1809. Rauhansopimus allekirjoitettiin Haminassa 17.9.1809. Syntyi autonominen Suomi. Alkoi pitkä tie itsenäisyyteen.

Sodan taustalla oli merkittävimmin ollut Tilsitin sopimus (7.7.1808). Napoleon I ja Aleksanteri I olivat solmineet keskinäisen liittosopimuksen. Se liittyi ns. mannermaa sulkeemukseen ja Englannin kauppasaartoon. Aleksanteri I painosti myös Ruotsia liittymään siihen. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf ei ollut kiinnostunut siitä.

Venäjän keisari Aleksanteri I esitti asiasta Ruotsille uhkavaatimuksen 17.2.1808. Se ei tehonnut. Venäjä hyökkäsi Ruotsin alueelle ylittäen Suomen Kymijoen 21.2.1808. Heidän hyökkäyssuuntansa jatkui sisämaahan.

Euroopan silloinen ylin voimahahmo keisari Napoleon oli antanut kehoituksen siihen, että Venäjä miehittäisi Suomen. Venäjän sotaretki alkoi tulipalopakkasilla ja paksujen lumikinosten aikana. Syynä poikkeukselliseen talviseen sodanaloitukseen oli ollut se, ettei Ruotsi kykene tuomaan lisää sotaväkeä – ainakaan laivoilla.

Suomen sodan jatkumisen myötä Venäjän asenne muuttui. Sen miehitys Suomessa jäi pysyväksi. Ensin oli ollut tarkoitus vain miehittää Suomi, pitää jotain kurinpalautusta Ruotsille. Ruotsi menetti tyystin Suomen vuosien 1808-1809 sodan seurauksena.

Suomen sodan aikana maaliskuusssa 1809 Venäjän keisari Aleksanteri I oli kutsunut koolle Porvoon valtiopäivät. Siellä Suomen säädyt olivat vannoneet uskollisuuttaan keisarille. Autonomiselle Suomelle taattiin itsehallinto, omat lait, valtiopäivät sekä senaatti. Suomalaiset kohotettiin keisari Aleksanteri I:n sanoin: ”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”.

Ruotsin Suomessa ollut ruotsalainen armeija perääntyi jatkuvasti venäläishyökkääjien edessä. Vasta kesällä 1808 se alkoi tehdä vastarintaa, saaden jopa voittoja esimerkiksi heinäkuussa 1808. Pienistä voitoistaan huolimatta armeija jatkoi perääntymistään Suomesta emämaa Ruotsiin.

Suomen sota jatkui vielä syyskesällä 1808 Ahvenanmaalla ja Ruotsin rannikolla. Talvi 1808-1809 oli ollut rauhallista sotimisten suhteen Venäjän ja Ruotsin kesken. Viimeiset Suomen sotaan liittyneet sotatoimet käytiin Ruotsin Skellefteåssa 15.5.1809 ja 5.7.1809 Hörneforssissa.

Suomen sotaa Pohjois-Pohjanmaalla

Ruotsin Suomessa ollut armeija koostui suomalaisista ruotusotamiehistä. He olivat olleet ns. ruotujen kustantamia, ylläpitämiä sotilaita. Ruotujakolaitos oli ollut vuonna 1680 Kaarle XI toimittama sotaväkilaitosuudistus Ruotsissa. Sillä tapaa oli saatu vakituista sotaväkeä Ruotsiin ja myös Suomeen. Silloisista maatiloista 2-6 olivat muodostaneeet ruodun, joka oli velvoitettu ylläpitämään sotilaan ja hänen perheensä. Tavallisesti ruotusotilaan perhe sai elantonsa sotilastorpastastaan. Suomessa olleet Ruotsin armeijan upseerit olivat olleet ruotsalaisia. Heillä oli ollut palkka ja sotilasvirkatalo. Usein lähistön talonpojat maksoivat heille veroja.

Komentokielenä oli ollut ruotsi yhteisissä harjoituksissa tai sotatilanteissa. Sotilaille oli annettu sotilasnimet, kun heitä oli merkitty armeijan kirjoihin eli rulliin. Monille armeijan vääpelin antama sukunimi oli ollut miehen ensimmäinen sukunimi. Nimi oli ollut Ruotsin ruotujakolaitoksen aikana ruotsalainen. Myöhemmin autonomian aikana se oli ollut suomalainen. Usein sotilasnimi oli kuvannut sotilaan ominaisuuksia.

Ennen vanhan oli nimikäytäntö, että oli ollut Antinpoikia, Pekanpoikia, Juhonpoikia ja Jaakonpoikia jne. Naisten nimissä oli myös käytetty muotoa, että Antintytär, Iikantytär, Jaakontytär jne. Tapa oli tullut ruotsinkielestä (Anderssdotter =Antintytär).

Temmes Suomensodan aikana

Temmeksen kautta kulki niinä aikoina Rantsilasta lähtenyt ja Mankilankylän kautta sinne tullut ”paaritie” niminen tie. Tie oli ollut osa silloista Suomen tieverkostoa. Toinen Temmekselle tullut tie oli lähtenyt Kestilästä ja Piippolasta kulkenut Kärsämänkylän kautta. Temmekseltä oli edelleen ollut eri tieyhteyksiä Ouluun, Liminkaan, Revonlahdelle ja Siikajoelle. Kyllä, venäläisten ja ruotsalaisten sotilaiden kulku ja liikkuminen nähtiin kovastikin Temmeksellä Suomen sodan aikana.

Temmeksellä oli ollut ruotsalaisten sotajoukkojen sotasairaala kirkonkylän kirkko-Pekkalassa. Sairaalassa kuolleiden Ruotsin armeijan sotilaiden muistokivi on pystytetty Temmeksen kirkkomaalle. Sen puuhasi sinne vuonna 1963 Tyrnävän yhteiskoulussa opettajana ja rehtorina toiminut Urho Merenheimo.

Temmeksellä ei ollut taisteluita. Mutta, oli siellä tehty valmisteluja mahdollisten sotatoimien varalta esimerkiksi ampumalinjojen suunnitteluja, jopa raivausiakin niitä varten oli ollut. Muutamissa Temmeksen lähikunnissa oli taisteltu ruotsalaisten ja venäläisten sotajoukkojen kesken verissäpäin. Esimerkiksi Pyhäjoella oli ollut taistelu 16.4.1808. Siikajoella oli taisteltu 18.4.1808. Revontahden taistelu oli ollut 27.4.1808. Pulkkilassa oli taisteltu 2.5.1808. Viimeinen Suomen sodan taistelu Suomessa oli ollut Rantsilan Kerälänkylässä 21.11.1808.

Ruotsin ruotujakolaitos oli toiminut Temmeselläkin. Siellä oli ollut ruotusotilaita. Veikko Perttunen on laatinut tilastoja internettiin esimerkiksi Temmeksellä ripillä käyneistä. Heissä on ollut myös sotilaita. Luetteloissa on henkilöitä, jotka ovat voineet olla mukana sotilaina Suomen sodassa: Anders Erwing, Matts Hjelte Siirilä, Pehr Spjut, Olof Törnström krigsman, Erik Liten Enqvist, Pehr Johansson Hägg Malinen, corporal Adam Pard, Michel Makrill Grabb, Johan Wåg Wasenius, Matts Henricksson soldat, corporal Pontan, Anders Granat, corporal Johan Siik, corp Erik Diuswall, corporal Trumpett, Lars Palatz, Johan Laukka, Jacob Sevon ja Isak Åström.

Yksittäisestä temmesläisestä henkilöstä kertova tarina Suomen sodan ajalta, kertoo Juho Jaakonpoika Sillankorva-Junttilasta (vv. 1790-1856). Hän ei ollut sotilaita. Noin 18-vuotias Juho oli joutunut Temmeksen kautta kulkeneitten ja/tai siellä majailleitten venäläisten sotilaiden vangiksi. Juho oli laitettu pönkän taakse Vitalin talon saunaan.

Talossa oli majaillut silloin venäläistä sotaväkeä. Venäläiset olivat suunnitelleen viedä Juhon mukanaan vangiksi Venäjälle. Hänen äitinsä oli juossut hädissään pappilaan silloisen Temmeksen kappalaisen Hildenin luo (Carl Konstantin s. 14.1.1741 Kemi). Hilden oli kirjoittanut anomuksen Juhon puolesta venäläisten sotapäälliköille. Kirjeessään hän oli maininnut siitä, ”että kuinka väärin oli ollut viedä leskiäidin ainoa poika”. Nokkelaksi mainitun Juhon oli onnistunut paeta avustettuna melko pian venäläisiltä sotilailta.

Suomen sodan vaikutuksia

Välitön vaikutus sodalla oli ollut se, että Ruotsi menetti Suomen. Aleksantei I oli laittanut Porvoon valtiopäivillä ruotulaitoksen ”jäihin”. Suomi sai olla pitkän aikaa rauhassa sodilta. Vasta vuosina 1854-1855 oli ollut ns. Oolannin sota. Englantilaiset kävivät Ahvenanmaalla sotaa venäläisiä vastaan. He kävivät myös peloittelemassa laivatykeillään, maihinousuveneillään muutamia Pohjanlahden rannikkokaupunkeja.

Se oli ollut valtava taloudellinen helpotus suomalaisille, kun vuosisatoja kestäneet sodat Ruotsin kuninkaiden alaisuudessa ensin Novgoronia ja sittemmin Venäjää vastaan päättyivät. Se oli ollut kallista toimintaa, kun varustettiin ja kustannettiin aseita, hevosia ja sotamiehiä monen moniin Ruotsin käymiin sotiin.

Taloudellista elpymistä alkoi näkyä autonomisessa Suomessa pian. Jo, yksistään siksi, kun kalliit sodat päättyivät. Suomi oli imetty kuiviin Ruotsin monien sotien takia. Venäjän keisari Aleksanteri I olikin epäröinyt Ranskan keisari Napoleonille Suomen valtaamista juuri maan köyhyyden, kurjuuden takia. Hän oli nähnyt Suomen tulevan vain taakaksi.

Suomessa oli sahateollisuus alkanut elpyä jo 1800-luvun alussa. Euroopassa oli tarvittu sahojen tuottamaa puuta. Tamperreella alkoi Finlayson toimia 1820-luvulla.

Maatalous alkoi myös elpyä, kun oli miehiä peltotöihin. Mutta vaivansa oli toistuvista halloista. Maanviljelys oli niinä aikoina ollut myös tehotonta ja vanhankantaista. Hallat olivat olleet usein vaivana. Vuonna 1807 oli esimerkiksi ollut hallavuosi. Venäläiset sotilaat olivat joutuneet rahtaamaan viljaa itselleen ja hevosilleen kaukaa Vuokkiniemestä Oulun varastoihinsa. Hallaa oli ollut Suomessa edelleen vuosina 1810 ja 1830. Yhden hallavuoden vaikutus oli tavanomaisesti ollut monivuotinen vaiva.

Suomen vuonna 1797 Turkuun perustettu Suomen talousseura piristyi automiassa. Perustettiin talousseuran konttoreita läänien pääkaupunkeihin. Ne aloittivat paljon kiitosta saaneet valistus – ja neuvontatyöt maanviljelijöille. Heitä opastettiin esimerkiksi hampun-, perunanviljelyyn ja lampaiden kasvatukseen sekä karjan jalostustyöhön. Maatalojen pihamaille ja ”ryytimaille” alettiin istuttaa kukkia ja monenmoisia tärkeitä keittiökasveja.

Joskus on vertailtu isoavihaa ja Suomen sotaa. Eivät ne ole vertailukelpoisia. Isonvihan aikana venäläisten tavoite oli hävittää asutus Suomesta. Autio, asumaton, poltettu musta maa oli heidän mielestään ollut kauneinta Suomea. Maatamme olikin käsitelty sen mukaisesti isonvihan aikana kasakoiden toimesta. Ammattimiehiä he olivat olleet. Isonvihan yhteydessä puhuttiin kansanmurhasta.

Eivät venäläiset olleet Suomen sodan aikana, kuin esimerkiksi kauheat hunnilaumat hävittäen kaiken elävän, jopa kasvavan ruohonkin maasta. Venäläiset ja ruotsalaiset sotajoukot kulkivat Suomen sodan aikana pääosin vain silloisilla vaatimattomilla teillä pysytellen. He taistelivat joillakin tietyillä historiaan jääneillä paikkakunnilla.

Sangen vähän oli ihmisiä paennut Suomen sodan aikana metsien piilopirtteihin. Isonvihan aikana sitä vastoin ihmisillä oli ollut kiire paeta metsien suojiin. Isonvihan jälkeen venäläiset poistuivat. Suomen sodan jälkeen maamme jäi venäläisille. Syntyi autonominen Suomi. Kasakoita jäi jonkin verran vuosien 1808-1809 sodan jälkeen. Epäloogiselta vaikuttaakin, että venäläiset olisivat hävittäneet kaiken entuudestaan köyhästä maasta, heidän haltuunsa jäävästä maasta.

Se oli ollut vaivansa ruotsalaisille ja venäläisille sotajoukoille myös Suomen sodan aikana, ettei ruokahuolto pelannut kaikin ajoin. Sotajoukoilla on ollut tapana ottaa ruoka ympäristöstään, kun armeijan huolto ei ole pelannut. Siihen liittyvää ikävää väärinkäytöstä voi uskoa tapahtuneen myös Suomen sodan aikana. Esimerkiksi kookas, hyvinsyönyt ruotsalaisupseeri vei leivän pieneltä kuivakkaalta mökinakalta kädestä. Leivän, jota hän oli ollut juuri antamassa nälkäisille räkänokka pennuilleen.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotujakolaitos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota

http://www.eskoff.net/suomsota/suomsota.htm

http://www.narc.fi/1809opetusaineisto/

http://www.1808.fi/tapahtuma/pdf/Suomen%20sodassa%20kaatuneet,%20haavoittuneet%20ja%20vammautuneet%20kevyt.pdf

http://www.kirjastovirma.fi/muistomerkit/revonlahti/01

http://www.kirjastovirma.fi/temmes/pitajanumero/sotamuistot

http://www.geni.com/people/Karl-Hild%C3%A9n/6000000007588414422

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilasnimi

http://koti.kapsi.fi/~perttuveikko/doku.php?id=temmes_rk1788

http://koti.kapsi.fi/~perttuveikko/doku.php?id=temmes_rk1795

http://hiski.genealogia.fi/hiski/6ir0ej

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oolannin_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Talousseura


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 + 1 =